Kukkia ja mehiläisiä?

Tänään on jo hieman rauhoittuneempi olo tuosta negasta. Eka kierto taas hetkeen kun ei ole clomeja käyttössä... Hirveän herkkä olo.. jotenkin kaipaisin hirveästi hellytttä. Herkkiä sanoja jotka saisivat oloni tuntumaan tärkeältä. Halaus, tai pieni silitys niskasta. Tunne että mulla on siltikin hyvä olla v vaikka tuntuu että maailma romahtaa niskaan..

Ottipa koville se nega vaikka se oli niiin varma. jotenkin pelottaa ajatus, että kohta kunnallisen puolen hoidot tehtynä ja sitten yksityiselle.. kokonaan? Millä rahalla.. ? kun nytkin välillä tuntuu et kolahtelee sairaala laskuja useempi kerta viikossa kuin muita mainoksia..

Huomenna olis tarkoitus palata töihin, pitkä saikku takana ja oma turvapaikka ja piilossa muulta maailmalta päättyy tähän. Takaisin nuorten pariin töihin. Hyväski esimerkiksi nuorisolle? jotenkin ei tunnu oikealta.

Vaikea kesä takana. Sattui ja tapahtui kaikenlaista ikävää.. jotenkin tajuaa kuinka pienestä elämä voikaa olla kiinni. Yksi pienikin virhe ja koko maailma voi romahtaa. Kuinka moni nainen joutuukaan kokemaan sen että niiden maailman romauttaa vieras ihminen, teollaan joka vaikuttaa naisen koko minuuteen ja turvalliseen ja oma valtaiseen elämään.

Pelottavin askelin haparoidun ulos ovesta, kävelen narisevalla lumella, nostan katseeni kohti taivasta näen tähden lennon. Oi miksi, miksi tämänkin asian pitää olla niin vaikeaa. pienikin rasahdus saa minut säikähtämään. Pimeys joka ennen tuntui niin rauhoittavalta muuttuukin takaisin pelottavuudeksi. Valot luovat varjoja pimeydessä. Onko varjollakin joku merkitys?

Terolutteja säännöstelemään kuukautisia kuukaudesta toiseen. Kesällä sain jättää ne pois. ! Painonpudotus tehnyt tehtävänsä... 10 ovulaatioinduktio kierrosta, kolmeen ovulaatioinduktio + inseminaatioon. Olen iloinen että en ole joutunut kokemaan yhtään hyperstimulaatiota vaikka sekin mahdollisuus on tässä. Jotain positiivista edes.. onneksi sen riski tällä hormooni määrällä on hyvin pieni.

Joulukuu toivoa täynnä? IVF! ajatus on pelottava. Kuinka tässä käy. Hormooni lääkitys stimuloimaan minun rakkaita munarakkuloitani.. kuulostaa niin tekniselle.. Se että ne kasvatetaan ja viedään pois. Tosin jännitys siitä että hedelmöittyykö ne ulkopuolellakaan vai onko se vika kiinnittymisessä. Entäs jos siemen nesteen laatu onkin heikompi... Tapahtuuko sillon suoraan siirto ivf:Stä -  ICSI:n eli siis siihe mikrohedelmöitys juttuun? Kun on kysymyksiä joihin ei tiedä vastauksia...

SUUUURIA ajatuksia Suuuuria tunteita. Jotenkin tää tyttö on ny ihan sekaisin..

"suru jota ei lievitä kukaan, kipu joka aina tulee mukaan"

Pekka Simojoki - Itkemättömät itkut (cover by: Joakim Paajanen)


En usko Jumalaan, nykyään ehkä enemmänkin siihen nollaamisen ja halpaan humalaan.. Mietin joskus olisiko jossain joku joka päättää mun puolesta että saanko minä olla äiti. En tiedä. oon miettinyt onko jossain God joka on päättäny että mulla olisikin täällä joku muu tarkoitus?

Agnostikko - ko?

Uuuden viehätys ja pelottava jännitys.

Juuri soitti lapsettomuus polin lääkäri.. 13.11.2012 on sitten se suuri päivä kun saamme reseptit pistos hoitoihin ja hoitosuostumukset ivf:ään.. pientä ihmistä rupes jännittää kovasti juuri nyt...


Moni tuntee runon, joka kertoo siitä, mistä pienet tytöt ja pojat tehty on. Toiset vanhemmat läpikäyvät erilaisen kohtalon. Syystä tai toisesta.. meidän tapauksessa ei syytä tiedetä varmaksi.. 

Mistä rakennusaineksista heidän pienensä tehty on?

"Ultra-ajan varaamisista, lääkärillä käynneistä.
Pistoksista, peloista, pettymyksistä.
Äidin ja isän kyynelistä.
Sitkeydestä, periksiantamattomuudesta.
Periksiantamattomuudesta silloinkin, kun usko on jo mennyt.
Mutta toivon pieni kipinä vielä valaisee.
Näistä aineksista nämä pienet tehty on.
Näistä - ja siitä suuresta rakkaudesta, joka kuitenkin antoi voimia jaksaa,
kun kaikki voimat olivat oikeastaan jo loppuneet."

Mutta entä sitten kun tuntuu.. ettei välttämättä enään jaksaiskaan? vaikka olis just niiiiin lähellä kaikkeen tohon pääsyä.... 

onnellinen nainen?

Mikä tekee naisen onnelliseksi? Muuttaako bloggaaminen muotoaan? Rupeanko kirjottamaan enemmän kokonais valtaisesti kaikista tuntemuksista. Elämän tuomista haasteista? Onnellisuus on pieniä hetkiä. Heräämistä uuteen aamuun heräämistä huomaamaan että jo pieni sana voi tehdä onnelliseksi.

Kierto päivä kaksi. Eilen alkoi odotettu vuoto.. se joka tuli myöhässä. Se jonka vuoksi kerkesin jo innostua. Nyt se on minun vuoro! Noh aika vaikea v iikonloppu on takana. Testin tulos ylättäen sai minut shokeeraavaan tilaan vaikka osasin jo odottaa negaa tulosta.. Miksi se on silti niin vaikeaa. miksi sitä silti kuvittelee et ne parin prosentit mahdollisuudet osuisivat meihin?

Olen miettinyt myös paljon tuntemuksiani ja ajatuksiani niistä hetkistä kun mikään ei tunnu miltään.. jälkikäteen on pohtinut jopa että mikä on minut muuttanut miksi olen tälläiseksi kasvanut?

Se tunne kun valtaa, saa valtaansa sen tunteen että kaikki kipu lohduttaa, että saa tunteen että on elossa. Kummajainen?

Kyynel vierii poskella..

Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?

Piinallinen odotus

Aamulla kello herättää, säikähdän pomppaan pystyyn, kävelen usvassa ensilumen laskeutuessa maahan näytteenotto keskukseen. Nään kuinka veri valuu putkeen, monen piston jälkeen, pelkään vieläkin neulaa joka lävistää vaalean ihoni. Tökkäät uudestaan ja uudestaan suoni pakoilee ja panikki valtaa.. nyt odotan tulosta, päivällä soitan. Tulosta jota odotan kuukaudesta toiseen...Pessimistikö.

Viime viikonloppuna vein ystäväni ekan kerran muistolehtoon. en ollut ennen sitä vienyt sinne ketään. Humalassa hatarin askelin kävelin korkokengät jalassa palellen muistelemaan teitä. Iloinen baari ilta ja kuskin saapuessa, kotiin meneminen tuntui niin tyhjältä ajatukselta.. ajellen, kunnes tajusin että ajamme ohitse.. sitten tein ratkaisun.. vein rakkaan ystäväni ...muistelemaan kanssani Äidin pieniä enkeleitä. Tiputin tutin koloon josta en saanut sitä kaivettua, romahdin täysin. Kunnes ystäväni halasi minua, sanoi että kaikki on hyvin, olen turvassa. Olenko?

Enkelini...

"Vähän matkaa sä kuljit mun rinnallani,
opetit mua elämään,
rakastamaan toista ihmistä niin aidosti,
kuin vain mahdollista.
Sitten, mun sydämeni alkoi rakoilla, olit poissa.
kunnes särkyi kokonaan,
ja mä makasin sen sirpaleissa,
osaamatta enää laittaa paloja paikoilleen."

kolman inssi

No niin eli viime inssistä ei tapahtunut mitään.. en yllättyny... Nyt on kolmas inssi takana.. ja huomenna sit raskaus testi tästä .. en osaa odottaa mut silti jännittää.. mieli alat v aihtelee.. kolme päivää menkkamaista tunnetta ja jomotusta alavatsassa.. noo....

Mutta jos ny tästä ei tärppää niin sit ei.. ens kierto on lisähormooniton ja lapsettomuuspolille taas suunnittelu aikaa eli seuraavat hoitosuostumukset IVF.n.. Eli tod näk tän vuoden puolella yks sellanen sitten...

kirjottelen enempi jahka saan ajatukset taas kasaan... jos huomenna mennään negalla niin taidan riipasta sellasen nollaus kännin. väsynyt odottamaan.. ei mitään.